Naisen ääni-projektin kuvaukset ja siihen valmistautuminen kestivät kohdallani kauan. Siinä ajassa ajatukset palasivat kahteen, vuosia sitten sairastamaani syöpään ja siihen miten ne ovat vaikuttaneet naiseuteeni. Syövät olivat erilaisia, ensimmäinen vaikutti suoraan fyysisesti naiseuteen ja toinen uhkasi henkeäni. Pohdinnoissani olen päätynyt siihen, että naiseus on vain pieni osa minua, Ihmistä! Olen niin paljon muutakin.
Sairastamisen hyviä puolia oli se, että pysähdyin miettimään, että oikeasti, minua ei kohta enää ole täällä maan päällä. Se laittoi asioita uudenlaiseen järjestykseen, niin mielessä kuin käytännössäkin.

Ehkä sen myötä paineet naiseuteen ovat hälvenneet. Ennen olin laiha, ihan mukiinmenevän näköinen, terve nainen. Silloin en osannut olla tyytyväinen siihen. Syövät toivat mukanaan erilaisia hoitoja ja leikkauksia. Niistä opin mitä on olla kivulias, pahoinvoiva potilas, joka ei pääse liikkumaan ilman toisten apua. Muistan kuinka ihanalta tuntui pitkän sairaalassaolon jälkeen päästä omaan kotiin, omaan sänkyyn ja päästä ulos kävelemään haparoivin askelin. Toipumisen tie on ollut pitkä ja kaikki tämä on painunut välillä unholaan. Onneksi tällaiset projektit muistuttavat niistä ajoista ja silloin muistan olla kiitollinen, että saan elää!

Ajatusten voimasta puhutaan nykyään paljon. Sen mukaan meidän ajatukset viitoittavat tietämme. Jos ajattelee sairautta, köyhyyttä tai muuta ikävää, niin se lisääntyy. Minä kävin saamassa hoitoa, jossa hoitaja kehotti ajattelemaan useasti päivän aikaan, että ”olen terve ja hyvinvoiva!”.
Nyt olen sitä!

Sairauksien kautta olen muuttunut paljon. Turhia asioita olen jättänyt pois elämästäni ja paljon mukavaa on tullut tilalle. Miellyttämisen tarve on jäänyt ja alan olla oma itseni. Keho, ulkonäkö, sukupuoli, koulutus, varakkuus ja muut ulkoiset tekijät, niin itsessä kuin muissakin ihmisissä ovat aina vain vähemmän tärkeitä. Elämän rikastuttajia ovat tapaamiset ja keskustelut, joissa pelkästään ihminen oikeasti kohtaa ihmisen.

Anneli