”Tyttö, jonka lapsuus oli helvettiä.
Salailua, pelkoa, sisua.
Toinen puoli haaveili urasta laulajana, näyttelijänä.
Myös ”pellenä”, nykyään ovat standup-koomikkoja.
Hengissä selvisi nuoruuteen.
Aikuisuuteen ehkä liian aikaisin mutta kuitenkin;
lapsia viisi sai kuin luotuna synnyttämään.
Ihmeitä monta hälle suotu.
Sanatonna kerta kerran jälkeen katseli nukkaposkia.
Lupasi suojata maailman loppuun asti.
Pikkuhiljaa ajallaan
lähtivät rohkeat perilliset,
siipensä aukaisivat.
Yhdessä tähän asti on niitä joskus paikkailtu rakkaudella.
Muistellen menneitä selaillen valokuvia.
Itsestään ei ole montaa,
kun ”aina näytän tyhmältä, rumalta, väärältä”.
Kului aikaa, vuodet vieri johonkin häviten.
Tuli aika kun muisti sen kaiken.
Ja huomasi; ihan hyvä oon.
Kaunis ja riittävä.
Oli kasvanut naiseksi vahvaksi.
Itsensä mittaiseksi.
Sen kaiken hän tahtoo jakaa maailmalle.

Jokaiselle ihanalle naiselle ❤

Rakasta, rakasta, rakasta ❤
Viimein kuvattavaksi pääsi.
Ei ehtinyt jännittää.
Tukan laittoi, silmät piirsi.
Hieman huulipunaa.
Pisamiaan rakasti.
Voi ruska kaunis joka syliinsä otti.
Voi kuvaaja Marja kun näit sen kaiken.
Näit naisen niinkuin oli hän.

Taisit nähdä myös sisimmän.
Houkuttelit ilon, valon.
Sisun, leikkisyyden.
Löysit kokonaisen naisen.
Annoit nauttia, olla mallina.
Voi sitä ilon päivää.
Kuvat saapuivat, varoen katsoi niitä hän.
Ei voi olla totta!
Kauniiksi itsensä katsoi.
Hyväksyen kuvansa, itsensä.

Marja ❤
Kiitos, että näytit minulle itseni.
Kiitos, että löysit sisimpäni.
Kiitos naurusta, mietteistä,
kohtaamisen kauneudesta

Olen valmis kuvattavaksi koska vaan,
miten vaan.
Olen valmis sen kaiken eteenpäin kertomaan.

Olet kaunis ❤

Teet kauneutta ❤

Luot rohkeutta ❤

T. Hannele